Siinäpä se otsikossa kiteytyy, tämän hetken fiilikset.
Nyt on juostu kolme päivää putkeen ja tuntuu, että mitä enemmän tehdään, sitä enemmän metsään mennään... Siispä huomenna ja sunnuntaina huilataan ja maanantaina on onneksi Harrin juoksutreenit.
Mikä tässä sitten mättää?
* Siivekkeen kierron kautta ohutta lankkua juoksutettaessa en saa toistettua edes kahta samanlaista onnistunutta suoritusta, vaikka en muuta siivekkeen paikkaa, en lankun paikkaa... Lelun heittäminen luultavasti on nyt suurin syy. Siispä kokeilin laittaa lelun etupalkaksi odottamaan n. 7m päähän. Suoritukset paranee, mutta ei silti toistu samanlaisina. Alla video, jossa tehdään eka kertaa ulkona. Vaikuttaako ympäristön vaihto ja uusi alusta (hiekka)?!?
* Eilen treenit meni paremmin, mutta mulla on naksutunkammo. En uskalla naksutella, koska en enää mielestäni nää askelia. Mulla on aina treenin jälkeen semmonen tunne, että treenit meni miten meni, mutta kun katsoo videolta hidastetut juoksut, niin ei ne mennytkään niin huonosti ja osumia tuli enemmän kuin huteja. Ärsyttää oma asenne ja pelkään, että se jossain vaiheessa rupeaa heijastumaan koiraan. Lelunsahan (tai namin) se saa aina palkaksi juoksemisesta, mutta kyllä koira on niin fiksu, että se aistii ohjaajan mielialat. Miksi siis jatkaa tätä projektia? No hiivatti, koska periksi ei anneta! Miten se Elastinen laulaakaan: Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa! :)
* Tänään sain kaverin seuraksi ja laskettiin puomi alas. Kunnianhimoinen tavoite oli kokeilla, mitä tapahtuu, jos annan Wiljon juosta puomin kokonaan. Noh... Tapahtui sellainen tosi komea saalistusloikka n. 7m päässä odottavalle lelupalkalle, että otettiin takapakkia hyvin reilusti! Wiljo tulee koko puomin viidellä laukalla. En osaa yhtään vielä sanoa, onko se hyvä määrä vai ei. Ensin täytyy tehdä sille kontaktialue+takajalat yhtälö selväksi. Sitten sitä hinkattiinkin. Viidenneltä, kuudennelta, neljänneltä rimalta lelulla, makupalalla, tasaiselta osuudelta lelulla, makupalalla, lentävällä palkalla, etupalkalla... Kunnes sain selville meidän tämän hetken tason. Puomin korkeus ehkä n. 50cm (penkin päälle laskettu), lähtö kuudennelta rimalta ja lelu etupalkkana. Näillä kriteereillä sain toistettua melko tasalaatuisia suorituksia. Tosin, tässä vaiheessa takana oli kaikenlaisia kokeiluja ja Wiljo ei ehkä ollut enää terävimmillään. Jännityksellä odotan maanantaita, kun tehdään näillä kriteereillä ja koiralla ei olekaan yhtään toistoa alla.
Mikä on siis tällä hetkellä fiilis juoksupuomin suhteen? Nyt paljon parempi, kun minulla on selkeästi tiedossa, millä kriteereillä saadaan onnistuneita toistoja. Maanantaina toivon saavani koulutuksesta taas jotain uutta, joka veisi meitä eteenpäin. Tästä lähdetään pikku hiljaa pakittamaan puomia lähtöä kohti ja toivottavasti joku päivä saadaan koko puomin juoksutuksella yhtä hyviä osumia kuin nyt kuudennelta rimalta. Ja sittenhän se puomi pitäisi vielä nostaa täyteen korkeuteenkin... Meille saattaa tulla hyvin treenirikas kesä! :D
Ollaan me muutakin puuhattu kuin vain juostu lankkua. Keppien kanssa on edetty myös. Ilman ohjureita onnistuu kuusi keppiä molemmilta puolilta. Rupesin naksuttamaan viimeistä väliä ja en tiedä onko se vai ylipäätään se, että on tehty keppejä, saanut Wiljon oivaltamaan pujottelun salat. Nyt ruetaan treenaamaan keppikulmia, katsotaan, mitä etupalkan kanssa tapahtuu ja mun pitäs myös päästä eteen vedättämään ja muutenkin irtoamaan kepeiltä vähän joka suuntaan. Nyt olen heittänyt pallon palkaksi kepeillä, kun olen yksin treenannut. Veikkaan, että etupalkan kanssa pakka alkaa alkuun hajoilemaan ja Wiljo vaan ryysii palkalle, mutta uskoisin sen aika nopeasti tajuavan jutun juonen.
Tänään tehtiin myös pitkästä aikaa keinua. Ensin niin, että avustaja seisoi keinun päässä ja Wiljo sai juosta keinun päähän syömään namia ja nostin sen pois. Sitten sama homma, mutta avustaja laski keinun samalla, kun syötti Wiljolle namia. Ja sitten uutena juttuna meille, laitoin makupalan odottamaan keinun päähän ja avustaja jäi pitämään keinua ylhäällä keinun alkupäähän. Nostin alkuun Wiljon pari kertaa pois, kun se oli syönyt namit ja sitten pyysin avustajaa laskemaan keinun alkupäästä käsin sillä aikaa, kun Wiljo söi nameja keinun päässä. Onnistui oikein hyvin! Halusin jo tässä vaiheessa häivyttää avustajan keinun päästä, koska Wiljon pitää ymmärtää hidastaa itse. Jatkamme jatkossa harjoittelua näin. Ainakaan vielä Wiljo ei edes yritä lähteä keinulta omine lupineen. Ajatus olisi, että Wiljo juoksee suoraan keinun päähän ja kun keinu koskettaa maata, matka jatkuu. Alkuun tosin palkkaan sitä vielä keinun laskeutumisen jälkeenkin kontaktille, ettei sille tule ajatusta, että äkkiä pois.
Tokossa ollaan myös hyvällä mallilla. Pitäisi kuulemma syyskuussa kisata seuran omissa kisoissa. :D Treeniä tämä kyllä vaatii vielä paljon, mutta ei se mahdottomalta ajatukselta tunnu! Wiljo on ruennut sietämään ylipäätään hirmu hyvin häiriötä, eikä sen pää pyöri enää kuin pöllöllä vaan huomio pysyy minussa, vaikka ei mitään juuri sillä hetkellä aktiivisesti tehtäisikään. JES! Tämä on ollut pitkän työn takana ja nyt se tuottaa hedelmää!
Tänään tokotreeneissä viereinen koira singahti paikkamakuusta liikkeelle, mutta Wiljo vaan pötkötteli. Kerkesin kyllä itsekin reagoida niin, että menin palkkaamaan Wiljoa heti hienosta pysymisestä, eikä se kerennyt kiinnittää huomiota lähteneeseen koiraan liian pitkäksi aikaa.
Kaukoihin on otettu käyttöön takapalkka, joka alkuun vaati vähän totuttelua. Wiljo nimittäin vaikutti unohtavan koko takapalkan olemassaolon, eikä ymmärtänyt, miksi sinne taakse pitäisi mennä. :D Muutamalla harjoituksella tämä alkaa sujua. Kaukoissa sinällään ei ole meillä mitään ongelmaa. Wiljo kestää hyvin paikallaan ja vaihdot on suht teräviä. Maahan menee paremmin kuin nousee istumaan. Sitä pitää vielä vähän parantaa.
Luoksetulo alkaa olla valmis, mutta mulla on kutsukäskynä "tule" ja Wiljo ei loogisesti tiedä, että sen pitäisi tulla sivulle, kun normaalisti sivulle käsky on "sivu". Vaatinee muutaman rautalankamallinnuksen, mutta hyvällä mallilla kuitenkin!
Jäävissä on harpattu etenkin seisomisessa eteenpäin. Wiljo jää seisomaan, vaikka kulkisin jo itse rintamasuunta menosuuntaan. Vaatii tosi vahvan käsimerkin vielä, mutta silti! Seisominen on ollut meille semmonen inhokkiliike, mutta ylläri: treenillä on saatu se toimimaan.
Kapula on toinen inhokki. Mulle. En tykkää treenata sitä, koska siinä ei oikein tapahdu edistystä. Ostin pienen laipallisen kapulan ja sitä Wiljo kyllä kulettelee mielellään, mutta se pitäminen itse paikallaan istuen on sille ihan hepreaa... Ryhdistäydytään tässä asiassa ja otetaan todella työnalle.
Sunnuntaina on Juvalla tokon nakkimöllit. En tiedä, mitä se tarkalleen pitää sisällään, mutta meinattiin mennä sinne hakemaan vähän kokemusta ja häiriötreeniä. :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.