Koko orkesteri on viettänyt joulua huilaillen ja laiskistuen...

Wiljo on parina päivänä osoittanut olevansa rauhaton ja levoton. Metässä kirmailu on viennyt pahimman terän, mutta jotain tartteis aivoillekin vissiin tarjota ajanvietteeksi.

Niinpä olemme hioneet laatikon siihen pisteeseen, että nyt tartteis tilaa ympärille enemmän kuin olohuoneen verran, että päästään hiomaan lähestymisiä!! Wiljo, joka ei tajunnut laatikosta mitään ennen viikon mittaista intensiivistä tehotreeniä!! Tässä taas hyvä opetus mulle, mitään ei saa ilmaiseksi ja töitä on tehtävä. Kysyy minulta pitkää pinnaa, mutta lopussa seisoo kiitos. :)

Tokoakin olemme vähän tehneet ja sivulle tulo onnistuu lähes 100% varmuudella oikeaan kohtaan ilman käsiapuja. Jätkä on vaan alkuun niin innoissaan, että kalttaa mun vasenta kättä hampaillaan... Niinpä olenkin ruennut pitämään kättä suorana sivulla, irti lahkeesta. Ettei Wiljo tee tuosta kalttaamisesta tapaa ja toisaalta se osaisi katsoa paikan ilman mun kättä. Keepuhan on ihan kiinni mun vasemmassa kädessä seuraamisessakin, joten koitan välttää Wiljolla tätä virhettä.

Maahanmenoa olen vahvistanut sillä myös paljon ja koittanut päästä itse seisomaan Wiljon viereen kasvot menosuuntaan. Nythän Wiljon alkuopetuksen tein kasvot Wiljoon päin ja heitin makupalan sen selän taa vapauttain sen samalla. Liikettäkin olen jo lisännyt mukaan. Seisominen etenee tuskallisen hitaasti... Pitäs varmaan ottaa tästäkin joku intensiivitreeniviikko ja kasata itselle taas niitä hermoja ja pitkää pinnaa... Ei se varmaan muuten opi tätäkään itsestään.. :D

Seuraamisessa tosin on tapahtunut jotain ihan itsestään, vaikka sitä ei ollakaan tehty paljon.  Imuuttamalla se ei enää hamua mun kättä, vaan seuraa kyllä edelleen tosi hyvin ja tiivisti, mutta voin itse kulkea suorassa ja Wiljo malttaa kävellä, eikä yritä hypellä mun nyrkkiin. Kyllä me ehkä kehdataan mennä tokon jatkokurssille hyvillä mielin, kun jotain edistystä on kuitenkin saatu aikaan kotona tehdessä.

Olemme myös pelailleet älypeliä. Löysin syksyllä kirpparilta Nina Ottossonin pelin, jossa pitää poistaa luun malliset palikat nostamalla ja sitten pääsee liikuttelemaan muita osia. Hintaa oli vain muutama euro ja peli oli moitteettomassa kunnossa! Paino sanalla OLI! Yleinen pelityypi on ollut hajota ja hallitse, mutta ahkeralla pelaamisella on saatu mukaan myös jotain logiikkaa. Neo on aivan innoissaan ja se onkin ehkä kehittynyt eniten. Kertulle ei meinaa mennä jakeluun ja se kaivaa ja ryskyttää peliä edelleen samalla raivolla... Wiljo on vähän maltillisempi pelaaja ja se selkeästi ajattelee eniten. Alkuun se luuli, että valkeat luupalikat on se juttu ja juoksenteli palikat suussa pitkin kämppää... Sittemmin hän on ymmärtänyt, että peli sisältää ruokaa ja palikat on vain yksi osa peliä... :)

Yritän käydä hallilla keskiviikkoaamuna purkamassa energiaa ennen uudenvuoden sotaa, mutta jos näin ei käy, niin sunnuntaina on Kataisen Harrin koulutus, johon ajattelin mennä Wiljon kanssa.  Jospa saataisiin kuvamateriaaliakin.  Raketteihin saimme jo ensi kohtaamisen toissa iltana, kun joku valopää ampui jossain meidän lähettyvillä jonkun kovaäänisen paukun. Wiljo ei onneksi edes huomannut koko asiaa, kun oli nuuskiminen kesken. Neo ja Kerttukaan eivät näyttäneet reagoivan, niin kuin eivät ole reagoineet aikaisempinakaan vuosina. Olen kuitenkin muutaman uudenvuoden viettänyt pelkäävän koiran kanssa ja silloin ei ollut kyllä kellään kivaa.

Raketeista huolimatta mukavaa vuodenvaihdetta kaikille!