Kylläpä aika rientää! Taas on mennyt hyvä tovi edellisestä kirjoituksesta. Kevät on kääntynyt kesäksi ja kaikkea pientä on puuhattu. Arvokisat on takana päin ja hyvällä mielellä jäädään hetkeksi Kertun kanssa lomalle ja mietitään tulevaa kisakautta ja pidetään kunnosta huolta.
SM-kisat Oulussa olivat jälleen kerran aivan mahtava tapahtuma. Reissuseura oli mahtavaa ja koirat tulivat juttuun mainiosti. Wiljokin oli mukana reissussa ja täytyy todeta, että kaveri on loistava matkustaja. Hotellissa se kulki hississä ja liukuovissa kuin vanha tekijä. Hotellihuoneessa se vietti aikaa eteisessä ja vessassa, koska sheltti Tarmo katsoi Wiljoa pahasti... Nöyrää poikaa... :D
Perinteistä poiketen jätettiin perjantain iltakisat välistä ja ladattiin perjantai akkuja. Starttattiin MAH:n joukkueessa ankkureina, joten lauantaina oli pitkä päivä odotella omaa vuoroa. Finaalissa kontaktit eivät toimineet, keinulta ja puomilta virheet, vaikka puomi näyttää kyllä videolta ihan kohtalaiselle juoksulle. Kerttuhan on siis 8 vuotta treenannit pysäreitä, mutta eipä se enää kisoissa pysähdy. Otin sitten sen periaatteen, että sitten juostaan p*rkele! Sunnuntaina perinteisesti tippui karsintaradalla rima, joten ei tälläkään kertaa jatkoon. Kepa kulki kivasti ja näytettiin kyllä parasta osaamista. Tällä kertaa se ei riittänyt.
Juhannus vietettiin lepäillen välissä ja sit taas mentiin seuraavana viikonloppuna. Lauantaina 7:30 koko kööri kyytiin ja nokka kohti Jyväskylää ja MM-karsintoja. Näistä kisoista mä niin tykkään. Tunnelma on käsin kosketeltava ja omakin vire on ihan toista luokkaa. Lauantaina hyppäriltä alas taas jälleen kerran perinteeksi muodostunut rima. Aika olisi riittänyt hyvään sijoitukseen ja pisteitäkin olisi tulut. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Illalla vuorossa aksarata, jonne lähdettiin kaikki tai ei mitään asenteella. "Sokkaa irti, mä vedin päivin öin..." kuvasti kaaottista rataa loppuun asti, mutta nollalla maaliin. Annettiin kyllä useampi sekuntti kaulaa muille niillä kaarroksilla. Kepa juoksi kaikki kontaktit eikä virheitä! Jännättiin loppuun asti, ollaanko sunnuntailla. Kotimatkalle kerkesin jo lähteä ja matkalla soittelin kaverille, josko listat olis jo netissä ja niin siinä kävi, että ensimmäistä kertaa ikinä päästiin jatkoon!!! Eipä siinä meinannut uni tulla, kun adrenaliini vaan jylläsi kehossa. Liskojen yön jälkeen jälleen 7:30 koko lauma kyytiin ja taas mentiin kohti Jyväskylää. Fiilis aivan mahtava ja taisteluasenne kohdillaan. Ensimmäisellä agiradalla puomin jälkeen houkutti muuri ja siitä hyl. Vieläkään ei yhtään kontaktivirhettä alla vaikka läpi juoksi niin, että heikompaa ois hirvittäny. Tähän se osittain kosahti myös tuo hyl, koska juoksukontakteija ei ole päästy treeneissä harjoittelemaan, koska treeneissä se kyllä pysähtyy... Joten ohjaaminen noissa tilanteissa on ihan hakuammuntaa. Hyppäriltä sitten jälleen kerran se perinteinen rima... Rata oli hieno luukutusrata ja sai pinkoa tukka putkella, just mulle tehty rata ihan selvästi! :D Ja sitten koitti finaali. Rataantutustumisessa soi sanoiltaan kovin merkitykselliseksi muodostunut Kipinän hetki. Kunnon tunnelataus päälle ja sit mentiin. JA sieltä se nolla tuli! Just oikeeseen paikkaan! En tiedä, oliko nämä Kertun viimeiset karsinnat, ensi vuonna sillä on ikää jo 10v. Jos ollaan ensi vuonna mukana, hyvä niin, mutta ei kyllä harmita yhtään päättää arvokisoja karsintojen osalta tähän. Minun pieni ihana marsumummo! <3 Kokonaissijoitus karsinnoissa oli 27. ja siihen ollaan enemmän kuin tyytyväisiä.
Jotta Wiljokin joku päivä starttaisi minun kanssa arvokisoissa, on sen kanssa treenailtu niitä näitä. Pääasiassa kotakteja ja keppejä. Ratatreeni on jäänyt todella vähälle. Pitkästä aikaa videoitiin treenejä eilen ja niistä näkee aika hyvin tämän hetken tilanteen. A:sta ei ole videota, mutta se alkaa olla valmis. Wiljo tulee aika ylhäältä pois, mutta on kuitenkin selkeästi kontaktilla, joten olen antanut sen tehdä, niinkuin hyvältä tuntuu. (Kerttuhan on mulle koittanut jo muutaman vuoden kertoa, että pysäytyskontaktit ei ole häntä varten...)
Puomilla otin käyttöön länget. Mitään ei voida ainakaan tehdä enemmän vikaan, joten nyt sovelletaan sitten ihan urakalla. Kokonainen puomi ei vaan lähtenyt toimimaan heittelymenetelmällä ja makupalapalkalla Wiljo ei juokse täysiä. Joten nyt sitten yhdistetaan länget ja heittely. Eka treenikerta näyttäisi, että toimii, mutta enpä vielä hypi yläpystyä asian kanssa. Katsotaan mitä tästä tulee. Alla linkki videoon:
Kepit on tuottanut eniten päänvaivaa. Wiljo on kovin hidas ja varovainen. Nyt kun niitä videoitiin, niin ei se näytäkään niiiiin pahalle, kuin mitä minun mielestä livenä... Olen alkanut miettiä, että onkohan mulla päässä joku semmonen slow motion asetus, kun tuntuu, että kaikki mitä tehdään on hidasta ja aina pitäs vaan mennä lujempaa... Siispä nyt aijon vakaasti unohtaa vauhdin kyttäämisen siinä mielessä, että en ota siitä paineita. Se tulee ajan kanssa. Kepeillä vauhtia lähtedään hakemaan kuudella kepillä ja etupalkalla niin, että avustaja vierittää pallon eteenpäin, kun Wiljo on viimeisessä välissä. Apuna käytetään ohjuria viimeisessä välissä. Alkuun Wiljo oli vähän hämillää, että mikä ihmeen ohjuri, mutta unohti sen nopeasti. Alla kooste keppitreeneihin:
Keinua on tehty nyt niin, että kun keinu kopsahtaa maahan, lentää pallo. Sanoisin, että keinu on myös aika valmis. Pitäisi saada siirrettyä keinu jo radalle. Hypyn kautta sille on jo tultu. Ja sitten pitäisi treenata sitä, että jään jälkeen keinulla. ensinhän meillä oli ongelma, että minun piti mennän wiljon vieressä yhtä matkaa. Nyt pääsen ottaman sivuetäisyyttä jo tosi hyvin ja pääsen myös kirittämään edellä. Wiljo ei enää tule pois keinun puolesta välistä. Alla video keinusta:
Huomenna tulee pitkään odotetut kumirouheiset säädettävät kontaktit!! Joten huomenna on vuorossa seuraavat juoksutreenit tuliterillä uusilla kontakteilla. Päästään 2010-luvulle tässäkin pitäjässä estekaluston puolesta. :D
