Sunnuntaina osallistuttiin Wiljon kanssa Harri Kataisen juoksukontaktikoulutukseen. Ensin oli tunnin luento ja sen jälkeen päästiin tositoimiin.
Luennolla lyhykäisyydessään pohdittiin, miksi juoksukontakti, miksi niin monella pysäytyskontaktit ei toimi tai niitä joutuu kouluttamaan uudelleen ja miten juoksukontaktia lähdetään tekemään. Omalla kohdalla juoksukontaktit valittiin Wiljolle siksi, että ohjaaja ei enää jaksa vääntää pysäreiden kanssa. En vaan näköjään osaa kouluttaa niitä koiralleni toimiviksi, joten kokeillaan vaihteeksi jotain muuta. Ja tiedänkin, missä vika ainakin osittain piilee. Kriteeri ei pysy samana. Kisakontaktit versus treenikontaktit on kaksi aivan eri asiaa. Juoksukontakteissa haluan ainakin ajatella, että kriteeri on helpommin hallittavissa. Juokseminen on aina juoksemista. Koirallekin loogista ja luontaista. Haluan myös, että kontaktit olisivat jatkossa ns. huoltovapaat juurikin tuon luontaisen toiminnan kautta. Olen myös onnitunut kouluttamaan Kertulle ehkä tietynlaisen kammon kontaktipintoja kohtaan, koska se selkeästi haluaa niitä väistää. Oma turhautuminen ja painostaminen kontakteilla on tehnyt tehtävänsä. Wiljon kanssa haluan, että sen mielestä kontaktit on super mukavia ja etenkin ne alastulot takatassuilla tavoittelemisen arvoisia. Ja tietysti turvallisuusnäkökulma. Etenkin A:lla ei tarvitse katsoa kuin yksi hidastettu video pysäytyskontaktista ja päätös on selvä.
Sitten itse treeniin. Videot on nyt raakaversioita, koska en oikein osannut järkevästi niitä lähteä pienimään. Onpahan kaikki tallessa jatkoa ajatellen ja ehkä näistä on myös hyötyä muille.
Alkuun aina aloitetaan Wiljon kanssa juoksutreenit ohuella lankulla ja muistutellaan juoksemista mieleen.
Sitten siirryttiinkin eka kertaa madalletulle puomille. Ensin tutustuttiin esteeseen kipittämällä rauhallisesti puomi päästä päähän ja samalla syöteltiin makupaloja.
Sen jälkeen siirryttiin tekemään namilla samaa, kuin tasaisella lankulla.
Ja sitten kaivettiin lelu esiin.
Tauon jälkeen jatkettiin lelulla ja lisättiin mukaan naksutin. Meinasi olla mulle liikaa liikkuvia osia, mutta ihan hyvin selvittiin. Tätä me nyt sitten tehdään jatkossa ja ohuella lankulla vahvistetaan myös takajalkaerottelua siivekettä lähtöpaikan merkkinä apuna käyttäen.
(Näköjään mennyt videoiden järjestysnumerot ristiin...)
Wiljo jaksoi työskennellä tosi hyvin molemmat pätkät, eikä se häiriintynyt yhtään, vaikka vieressä olikin liuta ihmisiä katsomassa. Lelun palautuskin onnistui melkein hyvin! :D
Aion jatkossakin ottaa alkuun ohutta lankkua ja videoita suoritukset. Tarvittaessa muuttaa siivekkeen paikkaa ja katsoa, miten se vaikuttaa askelten osumaan. Ja tietysti nyt sitten kuvioihin mukaan tulee matala puomi, jota myöskin tehdään ja videoidaan. Saas nähdä, miten nopeasti päästään siirtymään kohti puomin alkua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.